Islam ja Kiina jakavat maailman?

Historia kertoo menneisyydestä. Se ei pysty ennustamaan tulevaisuutta.

Radikaalin Itävaltalaisen koulukunnan mukaan tulevaisuuden ennustaminen on kuitenkin pitkälle mahdollista praxeologisella sosiobiologialla.

Praxeologia kuvaa sosiaalitieteellisiä lainalaisuuksia, kun taas biologia kuvaa luonnontieteellisiä lainalaisuuksia.

Sosiobiologia pyrkii yhdistelemään sosiaalitieteitä ja luonnontieteitä.

Sosiobiologit korostavat, että ihminen on osaksi eläin ja esimerkiksi älykkyys ja monet luonteenpiirteet ovat pitkälle periytyviä. Yhteiskuntien on siis otettava myös biologiset faktat huomioon. Näiden tutkiminen on kuitenkin nykyään hyvin kiistanalaista ja monissa maissa kielletty ns. vihapuheena tai vihafaktoina.

Radikaali Itävaltalainen koulukunta on Murray Rothbardin ja Hans-Hermann Hoppen johdolla pyrkinyt tutkimaan myös sosiobiologiaa. Toisaalta on vertailtu kansojen keskimääräisiä älykkyystasoja ja toisaalta nimetty nimiä eli ketkä yksilöt ja suvut todellisuudessa johtavat valtaeliittiä. Samalla he ovat kuitenkin korostaneet, ettei kyse ole praxeologian varmuustasoa olevasta tiedosta, vaan epävarmoihin luonnontieteellisiin tutkimuksiin ja historiallisiin lähteisiin perustuvista teorioista.

Rockefellerit ja Rothschildit
Murray Rothbard kirjoitti useita kirjoja, jossa hän pyrki tutkimaan ketkä ovat johtaneet pankkikartellia eli ns. yksityistä rahakonetta ja sen alaisia yritysimperiumeita. Rothbard päätyi siihen, että käytännössä valta keskittyy muutamille johtaville suvuille eli dynastioille. Tätä perustellaan sillä sosiobiologisella näkemyksellä, että vanhemmat jakavat geenejään enemmän lastensa ja lähisukulaistensa kanssa. Näin ihmisillä on taipumus jättää valtaa ja varallisuutta jälkeläisilleen.

Lisäksi valtaeliitin sisäiset sukuliitot on varmin tapa vähentää valtaeliitin sisäisiä konflikteja. Naittamalla lapsensa liittolaissukuun yhdistetään sukujen voimat. Tämä on ollut yleistä varsinkin pankkisuvuissa. Käytännössä valtaeliitti on muodostunut pitkälle yhdeksi omaksi jättisuvukseen, jota johtavat muutamat erittäin rikkaat dynastiset suvut.

Rothbardin mukaan kolme mahtavinta dynastiaa ovat viimeisen 150 vuoden aikana olleet Rothschildit, Morganit ja Rockefellerit. Lisäksi näillä jokaisella on omia ala- ja liittolaissukujaan. Käytännössä suvut ovat pitkälti etnisiä.

Rothschildit ja niiden lähisuvut ovat aina olleet juutalaisia. Morganit puolestaan ovat waspeja eli taustaltaan sosiaalista ylhäisöä olevia englantilaista syntyperää olevia anglikaaneja ja episkopaaleja. Rockefellerit puolestaan omaavat epäselvät sukujuuret ja korostavat vähemmän etnisyyttä tehden liittoja kaikenlaisten ryhmien kanssa.

 

Morganit      Rothschildit      Rockefellerit

 

Nämä kolme dynastiaa ovat verisesti taistelleet toisiaan vastaan, mutta samalla kuitenkin tehneet yhteistyötä vallan keskittämiseksi erilaisille kartelleja suojeleville valtion virastoille. Kaikki kolme siis kannattivat kartelleja, mutta riitelivät siitä kuka niitä johtaa. Kaikki kolme olivat myös luomassa USA:n keskuspankkia FED:iä, joskin sitten taistelivat verisesti siitä kuka saa johtaa tätä kaikista tärkeintä kartellia eli yksityistä rahakonetta.

Rothbardin mukaan tämä kolmen dynastian välinen sota selittää pitkälle viimeisen 150 vuoden maailmanhistorian ja varsinkin USA:n historian. Esimerkiksi USA:n presidentit olivat pitkälle näiden dynastioiden edustajia tai jopa marionettaja eli sätkynukkeja. Kirjassaan Wall Street and American Foreign Policy Rothbard kuvaa kuinka kovaa dynastioiden välinen taistelu oli varsinkin presidentinvaalien aikaan. Taistelu oli niin kovaa, että dynastiat nähtävästi järjestivät salamurhia päästäkseen eroon kilpailevan dynastian poliitikoista ja presidenteistä.

Venäjä mukaan valtakartelliin
Vähitellen Rockefellerien dynastia kuitenkin pääsi niskan päälle ja käytännössä sulautti sukuavioliitoilla itseensä Morganin dynastian. Tämän jälkeen taistelu on ollut kovaa Rockefellerien ja Rothschildien välillä. Rothbardin mukaan USA ei koskaan lähtenyt sotimaan ilman, että se oli molempien dynastioiden edun mukaista. Esimerkiksi ensimmäiseen maailmansotaan USA lähti vasta kun Rothschildeille luvattiin Palestiina ja Tsaari kukistuminen. Rockefellereille puolestaan luvattiin Venäjän öljykentät eli niiden alistaminen öljykartelliin.

Venäjä siis tuhottiin ensimmäisessä maailmansodassa pitkälle siksi, että toisaalta sen taloudellinen nousu katkaistaisiin ja toisaalta se saataisiin mukaan öljykartelliin. Tuhoamisvälineenä käytettiin bolsevikkeja, joista juutalaisella Trotskilla oli hyvät suhteet Rothschildeihin. Leninillä ja varsinkin Stalinilla oli puolestaan hyvät suhteet Rockefellereihin.

(Itse asiassa Stalin oli uransa alkuaikoina Rockefellerien suurimman kilpailijan eli Bakun öljykenttien lakkokenraali. Nähtävästi Vladimir Putinin isoisä puolestaan oli Leninin ja Stalinin kokki ja luottomies. Viite.)

Itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijän ja historioitsijan Gary Northin mukaan bolsevikit olivat pitkälle Rockefellerien frontti eli tapa estää varsinkin Venäjän synnyttämä öljykilpailu. Venäjähän on maailman suurin öljyn tuottaja. Heikentämällä Venäjää taloudellisesti saatiin se alistettua Rockefellerin johtaman öljy- ja petrodollarikartellin alaisuuteen.

North vetoaa mm. Anthony Suttonin tutkimuksiin, joiden mukaan USA:n ja Neuvostoliiton välinen konflikti oli pitkälle keinotekoinen. Minkäänlaista aitoa ydinsodan vaaraa ei ollut, vaikka etupiirijaosta kiisteltiinkin. Tämän takia USA käytännössä piti yllä Neuvostoliiton romahdusaltista taloutta lainoilla ja rakensi suuren osan sen tehtaista. Vastalahjaksi Neuvostoliitto alistui petrodollarin ja länsimaisen vähimmäisvarantopankkijärjestelmän eli Rockefellerin ja Rothschildien johtaman FED:in ylivaltaan.

Neuvostoliitto toimi Rockefellerien liittolaisena myös ulkopoliittisesti rajoittamalla Rothschildien tukeman Israelin laajentumista. Myös sisäpoliittisesti Neuvostoliitto rajoitti voimakkaasti Venäjän juutalaisten toimintaa. Varsinkin Stalin pyrki viimeisinä vuosinaan puhdistamaan hallinnon juutalaisista. Pian Stalin kuoli epäselvissä olosuhteissa ja juutalainen turvallisuuspalvelun johtaja Beria pyrki johtoon. Tämän kuitenkin esti Neuvostoliiton johtoon noussut Nikita Hrutsov ja myöhemmin Leonid Breznev, jolloin monet juutalaiset lähtivät maanpakoon.

Rothschildit ja Israel näkivät Neuvostoliiton vihollisenaan ja pyrkivät hajottamaan Neuvostoliiton kannustamalla sen osien nationalismia. Tässä onnistuttiinkin ja valta siirtyi 90-luvulla suurelta osin Venäjän juutalaisille oligarkeille.

Rockefellerit kuitenkin iskivät takaisin tukemalla vanhaa liittolaissukuaan eli Putineita. Aluksi Putin karkoitti osan juutalaisista oligarkeista, mutta loppujen kanssa solmi rauhan. Näin Venäjällä saatiin Rockefellerien ja Rothschildien vallan tasapaino, vaikka Rockefellerit ovat niskan päällä. Missään vaiheessa Venäjä ei ole pyrkinyt tosissaan irti alisteisuudestaan sen enempää öljy-, petrodollari- kuin pankkikartellille.

Dollari-imperialismi
Maailmanpolitiikkaa käydään siis kahdella tasolla. Tärkeämpi taso on pankki- ja dollari-imperialismi, joka on sekä Rockefellereiden että Rothschildien edun mukaista. Sitä ei ole juuri kukaan uhannut lukuun ottamatta muutamia öljyvaltioita, jotka on pitkälle tuhottu. Puhutaan epäpyhästä valtaeliitin kolmiosta eli Rockefellereiden johtamasta USA:sta, Rothschildien johtamasta Israelista ja Saudien johtamasta Arabiasta. Venäjä ja Kiina ovat näille alisteisia, joskin saattavat hieman pyristellä vastaan saadakseen hyvän paikan valtakartellissa.

Toinen ja vähemmän tärkeä taso on suurvaltaimperialismi, jossa jatkuvasti taistellaan etupiireistä. Venäjä ja Kiina vastustavat molemmat USA:n vaikutuspiirin laajentumista aivan Venäjän ja Kiinan rajoille. Kartelliteorian näkökulmasta tämä on normaalia ja väistämätöntä kartellijäsenten kinastelua, joka ei kuitenkaan vaaranna itse valtakartellin olemassaoloa.

Niin kauan kuin USA, Venäjä ja Kiina ovat kaikki osa valtaeliittiä eli petrodollari- ja varsinkin vähimmäisvarantopankkijärjestelmää, niin yksittäisten maiden on hyvin vaikea irtaantua järjestelmästä siitä yksinkertaisesta syystä, että ne pyrittäisiin kaikkien suurvaltojen toimesta tuhoamaan taloudellisesti ja sotilaallisesti.

Valtaeliitin ainoa todellinen uhka ovatkin länsimaiden kansalaiset itse. Jos kansalaiset pitäytyvät perinteisissä arvoissa, jotka korostavat yksilön, perheen, paikallisyhteisön ja kansan oikeuksia, niin yhä laajemmat raha-, pankki-, talous- ja valtioliitot ovat mahdottomia. Tällöin koko valtakartelli on vaarassa kaatua korttitalon tavoin.

Pankkiirieliitin johtama valtio on siis kuin narkkari. Sen on jatkuvasti saatava lisää sentralismia eli valtaa on jatkuvasti keskitettävä yhä suuremmille raha-, talous- ja valtioliitoille. Muuten korttitalon omainen pankkijärjestelmä romahtaa vieden helposti mukanaan koko talouden ja yhteiskunnan.

Mitään suurta vallankumousta ei siis tarvitse edes tehdä. Riittää, että valtion ja varsinkin sen korttitalopankkijärjestelmän laajentuminen pysäytetään. Siinä kaikki. Tämän jälkeen olisi helppo siirtyä Sveitsin mallisiin itsenäisiin kansallis- ja kantonivaltioihin.

Tämän takia toisinajattelijat pyritään hiljentämään holhous- ja poliisivaltiolla, joka vain saa lisää valtaa suurvaltojen keskinäisestä kinastelusta. Esimerkiksi nykyinen USA:n ja Venäjän sotilaallinen vastakkainasettelu vain lisää molempien sisäistä valtaa mahdollistaen yhä voimakkaamman poliisivaltion, joka pystyy yhä helpommin tuhoamaan sisäisen opposition.

Luonnoton eliitti degeneroi kansaa
Kansan uhkaaminen poliisivaltiolla ja alistaminen aivopesulla ei ole kuitenkaan pysyvää, koska aina on mahdollisuus, että ihmiset rohkaistuvat tai aivopesu purkautuu esimerkiksi uuden tietoteknologian ansiosta. Tämän vuoksi on varmempaa sekä tyhmentää kansaa että saada kansalaiset taistelemaan toisiaan vastaan.

Kansalaisia voidaan heikentää atomisoimisen lisäksi myös leipää ja sirkushuveja tyyppisellä degeneraatiolla, jota Hollywood ja valtamedia levittävät. Tämäkään ei kuitenkaan ole valtaeliitin kannalta lopullinen ratkaisu, koska varsinkin taloudellisten lamakausien aikana ihmiset joka tapauksessa nousevat valtaeliittiä vastaan. Tehokkaampaa onkin pyrkiä tuomaan maahan mahdollisimman yksinkertaista ja heikosti koulutettua väkeä. Näin väestöstä tulee yhä helpommin manipuloitavaa sekä niin hajanaista, ettei se pysty kunnon vastarintaan.

Alussa tämä tyhmentymisprosessi hyödyttää valtakartellia, koska hajanaista ja tyhmää kansaa on helppo hallita kuin karjaa. Pitkällä tähtäimellä tyhmentyminen kuitenkin johtaa idiocracyyn eli idioottivaltaan, jossa yhteiskunnasta tulee niin kaoottinen, että sitä on mahdotonta hallita.

Sosiobiologiasta vaikutuksia saaneen praxeologisen sosiologian mukaan valtiolla on siis taipumus degeneroitua idiocracyyn eli idioottivaltaan. [Esimerkkejä sensuroitu polpon takia.]

Vajoamista idiocracyyn ei kuitenkaan voi tapahtua globaalissa mittakaavassa, koska jo paljon ennen idiotismia valtiosta tulee niin tehoton, että kilpailevat älykkäiden lisääntymistä suosivat yhteisöt syrjäyttävät tai alistavat sen. Keskimääräistä älykkäämmät kansat pystyvät pitkällä tähtäimellä helposti valloittamaan tai dominoimaan tyhmempiä kansoja.

Demografinen kohtalo: Islam vai Kiina
Sosiobiologinen demografia on kaikkien yhteisöjen avainkysymys ja kohtalo. Yhteisöjen välisessä kilpailussa pitkällä tähtäimellä voittavat ne yhteisöt, jotka lisäävät keskimäärin eniten jäsentensä älykkyystasoa, sivistystasoa ja määrää.

Sivistystaso itsessään ei riitä, jos yhteisön jäsenmäärä on laskeva tai on vähäinen kilpaileviin yhteisöihin verrattuna. Samoin jäsenmäärä yksinään ei riitä, jos sivistystaso on aleneva tai vähäinen kilpailijoihin verrattuna.

Mikäli kahden kilpailevan yhteisön sivistystaso tai väestömäärä kehittyy voimakkaasti vastakkaisiin suuntiin, niin toinen yhteisöistä tulee joko sivistyserollaan dominoimaan tai väestömäärällään syrjäyttämään toisen yhteisön.

Nykyaikana jäsenmääränsä lisäämiseen panostava yhteisö on Islam, jonka jäsenet lisääntyvät eksponentiaalista vauhtia. Sivistystasoonsa lisäämiseen panostavia yhteisöjä ovat puolestaan Singapore ja Kiina. Niissä väestönkasvua rajoitetaan samalla kun korkean älykkyys- ja sivistystason omaavien koulutettujen suhteellista määrää pyritään lisäämään.

Länsimaissa väestö jatkuvasti vähenee samaan aikaan, kun keskimääräistä alhaisemman sivistystason omaavien muslimien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti. Mikäli trendit jatkuvat nykyisenä, niin tämä voi lopulta johtaa talouskriiseihin ja väkivaltaisiin sisällissotiin.

Yhtenä mahdollisuutena on, että päättäväiset ja jatkuvasti väkimääräänsä lisäävät muslimit voittavat sisällissodan varsinkin, jos Kiina strategisista syistä tukee heitä. Kiinallehan voisi hyvin sopia päästä eroon ainoista todellisista kilpailijoistaan eli eurooppalaisista. Tällöin Euroopasta tulisi Euraasian kalifaatti. Muslimit ja Kiina tulisivat dominoimaan maailmaa.

Toisena mahdollisuutena on, että eurooppalaisten perinteiset arvot palaavat, eurooppalaisten väestöromahdus loppuu ja kansallistunne palaa. Tämä saattaisi johtaa EU:n ja USA:n hajoamiseen pieniksi Sveitsin kaltaisiksi kansallis- ja kantonivaltioiksi.

Rationalistisen paradigman mukaan juuri perinteinen Sveitsin malli parhaiten mahdollistaisi todella vauraan ja vapaan yhteiskunnan syntymisen. Näin pysäytettäisiin luonnoton riistoyhteiskunta sekä sitä johtava valtaeliitti ja poliisivaltio.

Sosiobiologiavaikutteinen praxeologinen historia näkee siis koko maailmanhistorian kahden päävoiman muokkaamana: luonnontieteinen alainen demografia ja ihmistieteiden alainen kartellisykli. Yhdessä ne muodostavat praxeologisen historian sykliteorian, joka parhaiten selittää ja ennustaa sivilisaation nousut ja laskut.

About the Author

Marco de Wit

Suomen Kansa Ensin ry. puheenjohtaja. Pyrin joka ilta klo 19 tekemään omalla Marco de Wit Youtube-kanavallani ja (6 kanavaani on jo sensuroitu) yhden Tabu-uutiset lähetyksen (näkyy myös tällä kotisivullani). Pyrin myös joka ilta osallistumaan Youtubessa näkyvään klo 21 Suomen Kansa Ensin-lähetykseen, joka löytyy osoitteesta suomenkansaensin.fi

1 thought on “Islam ja Kiina jakavat maailman?

Comments are closed.